Syrjitäänkö Suomessa (ja Helsingissä) suomalaisia?

Maahanmuutto puhuttaa kansalaisia toreilla ja turuilla. Mutu-tuntumalla kansalaiset ovat samaa mieltä Perussuomalaisten kanssa siitä, että töihin saa tulla Suomeen jos töitä on tarjolla, mutta ensisijaisesti on palkattava kotimaista työvoimaa, jo täällä olevaa, suomenkielentaitoista porukkaa. Sen luulisi olevan päättäjillekin selvä asia, sillä luulisi samasta kulttuurista, samaa kieltä puhuvan palkkaaminen ja hänen työpanoksensa olevan työnantajalle kannattavampaa, kuin opettaa uudelle tulokkaalle kaikki kädestä pitäen. Niin sitä luulisi, mutta mm. maahanmuuttoministeri Astrid Thors on mielipiteissään antanut ymmärtää, että on kansantaloudellisesti edullisempaa palkata ja haalia väkeä joka puolelta maailmaa, jotta maa pysyisi tiukassa talouskunnossa, jotta voisimme näyttää muulle maailmalle, kuinka Suomessa osataan paremmin se, mitä esim. Ruotsissa ja Tanskassa on harjoiteltu huonolla tuloksella jo pidemmän aikaa. Nimittäin maahanmuuttopolitiikka. Nyt sitten Thors sättii maahanmuuttopolitiikan arvostelijoita muukalaisvihamielisiksi. En tiedä ymmärtääkö äidinkieleltään ruotsinkielinen Thors aina ihan täysin suomenkieltä, sillä niin ihmeellisiltä hänen kommenttinsa välillä kuulostavat.

Muulaisvihamielisyyttä sen sijaan esiintyy mittavammin Thorsin omassa maakunnassa, Ahvenanmaalla, jonne ei suomea puhuvia hevillä päästetä. Olen jopa kuullut ja nähnytkin jossain ajankohtaisohjelmassa haastateltuja suomenkielisiä ahvenanmaalaisia, joiden kodin ikkunoita on kivitetty ja lapsia uhkailtu koulumatkoilla ainoastaan ja vain sen vuoksi, että he sattuvat puhumaan äidinkielenään suomea. Ja tämäkin on taas faktaa, sillä en viitsi edes vaalien alla puhua potaskaa ainoastaan ja vain vaalimenestyksen saavuttamiseksi, kuten tuntuu kielivähemmistömme edustajien puolueväellä olevan tapana. Jos minä esimerkiksi haluaisin muuttaa Ahvenanmaalle, se ei käytännössä ole mahdollista. Teoriassa voisin muuttaa sinne, mutta käytännössä syrjiminen ja kielisrasismi tekisi elämisen mahdottomaksi aidinkielenäni suomea puhuvana. En saisi asuntoa sieltä, en palvelua suomenkielellä, koska Ahvenanmaan maakunta on säätänyt itse lakinsa, jossa maakunnan kieli on ruotsi. Sekin on mielestäni syrjimistä, oikeastaan voitaisiin puhua jo rasismista, sillä en katso olevani mitenkään tasavertainen suomenkielisenä maakunnassa, joka sentään kuuluu kuitenkin suomeen ja saa kaikki mahdolliset tuet suomalaisilta ja suomenkielisiltä veronmaksajilta, mutta joka rasistisesti syrjii virallisessakin politiikassaan suomenkielisiä. Onneksi minulla ei ole ollut koskaan suurempaa tarvetta muuttaa sinne.
Olen jo vuosia ihmetellyt asiaa ääneen ja joskus keskustellutkin aiheesta suomenruotsalaisten ystävieni kanssa, jotka täällä Helsingissä asuvina näkevät itsekin tilanteen hiukan erikoisena. Itse he eivät koe saavansa huonompaa palvelua täällä kaksikielisessä pääkaupungissa, vaan kokevat olevansa tasa-arvoisia suomalaisia, vaikka ovatkin äidinkieleltään ruotsinkielisiä. Mutta ilmeisesti fru Thors ei koe itseään suomalaisena, vaan muukalaisena, ahvenanmaalaisena, ja siksi haluaa nyt päättäjänä ollessaan tänne maahamme paljon erikielisiä, jottei ruotsinkielen asema olisi niin yksinäinen, kummajainen, suomenkielisessä maassamme. Minustakin tilanne on kyllä erikoinen, että ruotsinkielinen, kantaväestöä karsastava ahvenanmaalainen vähemmistön edustaja, saa olla päättävänä viranomaisena haalimassa tänne sopeutumatonta porukkaa valtaväestön mielipiteistä huolimatta.

Nyt tulee se tämänkin blogauksen kunnallispoliittinen aihe. On nimittäin faktaa, että kaupunkiimme tuleville maahanmuuttajille, pakolaisille ja elintasonperässämuuttajille, on järjestetty erityispalveluja, jotta nämä voisivat hakea kaikkia avustuksia, joihin laki antaa mahdollisuuden. Eli alkuperältään suomenkielinen alkuperäinen suomalainen saa huonompaa palvelua sosiaaliviraston luukulta, kuin muunmaalainen. Se ei mielestäni ole oikein ja siksi minäkin täällä Perussuomalaisten riveissä yritän vaikuttaa parhaan kykyni mukaan. Äänestäjä, antamalla äänesi Perussuomalaiselle, voit olla varma siitä, että äänesi ei mene hukkaan, vaan juuri sinun asioitasi saattaa olla käsittelemässä oikeasti Sinusta välittävä ihminen.