Tasapuolisuutta lynkkaamiseen

Viime päivinä on kohistu jostain kainalotuuletuksista, kuinka joku on jopa valokuvannut sellaisen. Kun vasemmistoliittolainen kunnanvaltuutettu teki itse schäferinhyppykorkeudenmittauksen, siitä ei kukaan kohissut. Ei myöskään oikeamielisten radiotoimittelijoiden huumorilla tehdystä kuvasta. Tämä poliittinen eriarvoisuus on joskus vain niin raivostuttavaa, kun käytäntö ei ole sama kaikille; toisen aatteen huumori on toisen aatteen edustajan tekemänä vakava rikos ihmiskuntaa vastaan. Joskus toivoisi jotain tasapuolisuutta näihin lööppeihin ja näiden oikeassa olevien toimittelijoiden kirjoituksiin.

Aamulehden pääkirjoituksessa otettiin kantaa siihen, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Pääkirjoittaja huomasi tämän epäsuhdan erilaisten tunnusten käytössä:

"Stalinistisen Neuvostoliiton tunnukset ansaitsisivat kaiken järjen mukaan saman kohtelun kuin natsien rekvisiittakin.
Tietenkin sirppi on vain ikivanha maataloustyökalu, ja ikivanha työkalu on vasarakin. Mutta yhdessä ne muodostavat tunnuksen, jonka alla on tuotettu kärsimystä ja miljoonia ihmisuhreja.
Jostakin syystä kommunismin tunnukset eivät ole koskaan joutuneet samanlaiselle tuomiolle kuin natsismin symbolit. Neuvostoliiton ikeestä vapautuneet maat ovat sentään yrittäneet vaatia sitä.
Suomessa CCCP-paidan käyttäminen on hyväksyttyä nostalgiaa. Se ei kauhistuta ketään, mutta hymyilyttää monia.
Suhteet 1930-luvun Saksaan nousevat yhä kohuotsikoiksi, mutta neuvostosuhteet hyväksytään taivastelematta."

Miksi ei voitaisi yhdenvertaisesti tuomita mediassa myös näiden tunnusten käyttöä, tai jopa ministerin huutoa jalkapallo-ottelussa:

 "Missä on Holsti ja missä on Palo, Steen Steen Christensen"

Näin epäasiallisesti huusi ministeri jalkapallokatsomossa muiden hurmahenkien mukana. Niille jotka eivät tiedä, Steen Christensen ampui teloitustyyliin häntä pidättämään tulleet poliisit, Holstin ja Palon, vuonna 1997. Ministeri siis sympatiseeraa poliisimurhan tehnyttä Christenseniä, koska se kuuluu hänen viiteryhmänsä aatemaailmaan, mutta kukaan, ei ainakaan media, tuomitse häntä siitä. Tätähän voitaisiin kutsua vaikkapa kaksinaismoralismiksi.

Mutta, kuten niin monessa muussakin asiassa, maailma ei ole milloinkaan ollut oikeudenmukainen. Oikeudenmukaista ei ole sekään, että vanhukset ja sairaat saavat huonoa kohtelua sairaaloissamme, kun samaan aikaan miljoonia ja taas miljoonia veroeuroja löytyy sormia napsauttamalla ulkomaille kehitystukeen. Tai ministerin ohjaamana löytyi omille sidosryhmille valtiontukea, mutta ei tasapuolisuuden nimissä muille poliittisille nuorisojärjestöille. Tai jos löytyy, niin suhde on kovin epäsuhtainen.

"Pöö, ei ole mitään pelättävää"

Näin lausui eräs menneen ajan puoluejohtaja. Puolueen, jonka poliittisena ohjenuorana on sosialismiin pyrkiminen, tavalla, tai toisella. Hänen mielestään toki vanhaan kunnon sosialismiin, sillä hankin kuuluu oman puolueensa kovaan vasemmistosiipeen, joka ihannoi entistä Neuvostoliittoa ja nykyistä Venäjää. Siitä hän sai palkkiotoimen Venäjän öljyjätiltä, joka asentaa maakaasuputkea Suomenlahdella. Samaan siipeen kuuluu myös eräs ex-presidentti, joka kieltäytyi sotaveteraanien kutsusta, mutta meni sensijaan juhlistamaan Venäjän voitonpäivää,  sekä moninkertainen ulkoministeri, jota ei edes kutsuta kaikkin maihin jyrkän asenteensa vuoksi. Arvata vaan sopii, millaista menetystä kaupassa Suomi kärsii näiden imagon vuoksi. Samassa puolueessa on myös Eurosiipi, joka kaveeraa eurooppalaisten sosialistien, kuten Merkelin kanssa ja ihannoi Merkelin ajamaa liittovaltiokehitystä. Puolue pyrkii salaamaan kuitenkin nämä linjaristiriidat ja näyttää ulos kovinkin yhtenäiseltä. Pinnan alla kuitenkin kuohuu ja kovasti. Julkisesti ei kuitenkaan solvata oman puolueen jäseniä mediassa, kuten joillakin puolueilla, tai niiden ryhmänjohtajilla on tapana.

"Rasisteja siellä, rasisteja täällä"

Eräässä toisessa puolueessa on siinäkin monta siipeä. On oikeisto-, vasemmisto- ja malitillinen siipi. Radikaalisiivet tuomitsevat kaiken, maltillisempi sentään saattaa joissain kannanotoissaan kunnioittaa ihmisyyttä siinä määrin, että kansalaisille sentään sallittaisiin äänestäminen, toki vain jos äänestävät oikein. Väärin äänestävät tuomitaan median roviolla impivaaralaisiksi ja nurkkakuntalaisiksi, jotka ovat kaikenlisäksi rasisteja, koska tervakauppa, sotalapset ja suomalaisten maastamuutto Ruotsiin 60-70 -luvuilla.

"Puhun niin totta, kuin osaan"

Median suhtautuminen eri puolueisiin on joskus hyvinkin ristiriitaista. Tälläkin hetkellä media suitsuttaa erästä entistä pääministeripuoluetta, jonka pääministerit tämän tästä ovat eronneet, tai erotettu, joko tietovuotojen, tai selkeiden rahankäyttö- ja  korruptio-ongelmien, tai ainakin koplaussyytösten vuoksi. Nyt taas tuo puolue kelpaa, vaikka sen linja ei ole muuttunut mihinkään ja vaikka sen lonkerot ulottuvat jokaiseen pitäjään, pankeista kunnanhallituksiin. Ja niissä kunnissa, joissa tämä puolue on vallassa, ei voi edes yritystä perustaa, ilman hyvävelikerhon jäsenyyttä. Ainakaan et saa lainaa, kun pankin johtokunnassa istuvat ovat kaikki ko. puolueen jäseniä.

"En koe tehneeni mitään väärää"

Toisia puolueita media arvostelee säätiön perustamisesta. Mutta toimittelijat arvostelunsa lomassa eivät ilmeisesti muista, että kaikilla muillakin puolueilla on omat säätiönsä, joiden tarkoitusperiä voi vain aavistella. Mutta kun ne ovat jo aikaa sitten perustettuja, niin eihän toki niihin voida puuttua. Eräässä puolueessa oli nuorisosäätiö, joka jakoi vaalitukea vastoin sääntöjä, mutta siihenkään ei puututtu, ennenkuin sen johtohenkilöt tuomittiin oikeudessa. Vasta sitten toimittelijat heräsivät, toki sitten tuli otsikoita pitkän aikaa.

 "Kokoomuslainen valtuutettu nauroi päin naamaa suomalaisuuden kunnia -aloitteelleni.. Saa sille nauraa. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Mutta ei se kivalta tunnu"

Helsinkiläisessä paikallislehdessä oli juuri viikonloppuna juttu, jossa erään puolueen kunnallisvaltuutetun tekemät aloitteet oli saatu näyttämään kovin negatiiviselta. Kunnallisvaltuutetun tekemät aloitteet oli laskettu yhteen ja annettu ymmärtää, että jokainen tämän kunnallisvaltuutetun tekemä aloite olisi maksanut veronmaksajille 5000 euroa kappale, yhteensä siis n. 100000 euroa. En tiedä, millä laskutavalla tällaiseen tulokseen oli päädytty, mutta asiaan oli saatu vahvistamaan joku kaupungin virkamieskin. Saman valtuuston kommunistijäsen oli tehnyt vain kaksi aloitetta vähemmän, mutta siinä ei ollut mitään väärää, siksi se oli mainittu vain sivulauseessa.