torstai 23. elokuuta 2012

Sallimmeko äärivasemmiston rähinöinnin demokraattisessa yhteiskunnassamme?

Mellakointi on rikos demokratiaa vastaan
Mellakointi on rikos demokratiaa vastaan!

Saimme aamulla taas lukea, kuinka suvaitsevaisuusaatteen äärilaidan kannattajat olivat rähinöineet, tällä kertaa Tampereella. Poliisia oli heitelty pulloilla ja piiritetty ihan muualta tulleiden oppien mukaan. Banderolleissa näytti olleen ah, niin trendikkäitä iskulauseita suuren maailman tapaan rasismia ja fasismia vastaan:

Tampereen Satakunnankadun valtaukseen osallistui noin 200 nuorta ja nuorta aikuista. Mukana oli myös muutamia lapsia.
Aamulehden mukaan parinkymmenen hengen joukko alkoi loppuillasta rähinöidä poliisia vastaan muun muassa heittämällä tölkkejä heidän päälleen.
Ainakin kaksi ihmistä vietiin pois käsiraudoissa. Poliisi joutui käyttämään myös tilanteessa OC-sumutetta.

Aamulehti kertoi aamulla verkkosivuillaan, että kello seitsemän aikaan perjantaiaamuna katu olisi vieläkin suljettu muulta liikenteeltä. Nyt liikenne sujuu kuitenkin lähes normaalisti.
Mielenilmauksella vaadittiin tilaa vapaalle olemiselle, epäkaupalliselle kulttuurille ja elämälle ilman autoa. Iltalehti

Tällainen käytös ei kuulu demokraattiseen yhteiskuntaan. Tällainen vaaraa sivullisille aiheuttava mellakointi on syytä kitkeä yhteiskunnastamme hetimmiten pois, vaikka laein ja asetuksin, sillä tällainen on selviä kaikuja viime vuosisadan vaihteesta. Seuraukset ovat nähtävillä yhä tänäkin päivänä vaikkapa Siperian vankileirien saaristossa, jonne nämä silloiset valtaanpäässeet hulinoitsijat olivat kuljettaneet kokonaisia kaupunkeja ja maakuntia, uudelleenkoulutusleireilleen. Tällaisen hulinoinnin seurauksia kantavat yhä tänäkin päivänä ne miljoonat Pohjois-Korean asukkaat, jotka nakevät nälkää vuosikymmenestä toiseen ja jotka voivat vain uneksia paremmasta, ihmisarvoisesta elämästä, näiden hulinoitsijoiden hengenheimolaisten kynsissä.

Enemmän sahureita ja muita yrittäjiä eduskuntaan.

Enemmän sahureita ja muita yrittäjiä eduskuntaan.
Ja vähemmän luokanopettajia ja lakimiehiä, sillä eikö juurikin kaikki nykyongelmat johdu juuri näiden kahden ammattiryhmän yliedustuksesta eduskunnassa? Suomessa olisi jo päästävä tästä herrakunnioituksesta, jota vanhaan agraariaikaan pidettiin hyveenä, sillä kansa oli kouluttamatonta maalaisväestöä suurimmalta osin. Nykyisin on jo toisin, kun peruskoulun käyneillä on jo huomattavasti enemmän tietoa päässään, kuin ennenvanhaan.

Tämä ajatus tuli mieleeni  eläkeläisopettaja Jouko Pihon blogista, jossa hän ilmoittaa pyrkimyksestään eduskuntaan, hyvissä ajoin aloitti eduskuntavaalikampanjansa siis.
Toimittajat on yksi sellainen ammatiryhmä, jota ei koskaan olisi syytä nähdä eduskunnassa, ainakaan niinkauan, kun heidän koulutuksensa on pääsääntöisesti keskitetty Tampereen punaiselle toimittajalaitokselle, johon ei kuulemaan mukaan voi päästä, jos ei omaa ns. suvaitsevaista taustaa, ts. jos ei ole kuulunut johonkin Nuoriin Kotkiin, tai Sosialidemokraattisiin nuoriin. Tällainen toimittajakoulu saa aikaan vain yhteiskunnasta vieraantuneita besserwissereitä, jotka eivät tiedä tavallisen ihmisen elämästä tuon taivaallista. Hehän ovat eläneet sosialistisessa kuplassa, hyvätuloisten virkamiesvanhempien lapsina.

Poliisit ja ammattiupseerit olisi syytä myös rajata pois edustajakelpoisuudesta, sillä heidän tehtävänsä on puolustaa kansaa mahdollisen kabinettivallankumouksen yllättäessä. Nykyään on liikaa poliiseja ja upseereita, jotka ovat samassa veneessä vallanpitäjien kanssa, jolloin heidän katu-uskottavuutensa on myös kyseenalainen.

Kaikenkaikkiaan kansanedustuslaitosta täytyisi uudistaa kovalla kädellä, poliittiset luikurit ja broilerit pois kokonaan sieltä lakeja sorvaamasta omiin tavoitteisiinsa.
Äänestäjät, muuttakaa äänestyskäyttäytymistänne, sillä niinkauan teidän äänenne ei kuulu, kun äänestätte näitä mukamas viisaita ja paremmintietäviä. Itse tiedätte toki paremmin, mita teidän asioita teidän mielestänne pitäisi kansanedustuslaitoksessa ajaa. Nämä politiikan pelurit eivät edistä asiaanne milläänlailla, eikä se totuus ole siellä Iltalehden otsikossa. Näin Internetin aikakautena, tietoa saa kyllä, myös sellaista tietoa, joka ei ole väritetty toimittajien omilla ambitioilla.