keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Äänestäminen on kansalaisen velvollisuus

Vaaleja tulee ja vaaleja menee, mutta onneksi Perussuomalaiset pysyvät, se on ihan selvä. Jaakonsaari kannanotollaan sinetöi demarien kohtalon. Vaikka presidentinvaalit ovat henkilövaalit, ei näissäkään vaaleissa voitu välttyä puoluevaalien sanomalta. Presidentinvaaliehdokkaat ovat väistämättä puolueidensa näköisiä ja arvoisia, huolimatta siitä, että toisin halutaan todistella. Jäljellä on kaksi ehdokasta, joilla molemmilla on suomalaisille raskasta sanomaa perässään vedettävissä rattaissaan, se puolueensa, sekä ne arvonsa. Kuinka voi valita kahdesta arvoiltaan erilaisesta ehdokkaasta se lähinnä omia arvoja kolkutteleva ehdokas? Voidaanhan tätä tarkastella vaikka näiden ehdokkaiden CV:llä.

NIINISTÖ
  • Varatuomari, oikeustieteen kandidaatti
  • Reservin kapteeni
  • Turun hovioikeudenviskaali 1976-87
  • Yrittäjä lakiasiantoimistossaan Salossa 1978-88
  • Hovioikeudenneuvos 1994
  • Vice President European Investment Bank 2003-2007
  • Oikeusministeri 1995-1996
  • Valtionvarainministeri 1996-2003
  • Eduskunnan puhemies 2007-2011
  • kansanedustaja 1987-2003 ja 2007-2011

HAAVISTO
  • Ylioppilas
  • Siviilipalvelusmies
  • Komposti-lehden päätoimittaja 1979-82
  • Suomi-lehden päätoimittaja 1982-87
  • Vihreän Langan päätoimittaja 1983
  • YK-tehtävissä vuosina 1999-2005
  • Ympäristöministeri 1995-1999
  • kansanedustaja 1987-95 ja 2007->
Jos näiden perusteella tekee valinnan, tulos lienee selvä. Mutta me ihmiset emme tietenkään tee valintoja vain kylmien faktojen perusteella, vaan valinnoissa on aina tunnetta myös mukana ja tunteisiin vetoavat juurikin arvot. Kaikesta huolimatta, aion antaa ääneni myös toisella kierroksella, tee Sinäkin niin!

tiistai 6. joulukuuta 2011

Suomen Kansalle

Senaatin julistus siinä muodossa, kun se julkaistiin kansan tietoon 5. joulukuuta:

Suomen Kansalle.
Suomen Eduskunnan istunnossa tänä päivänä on Suomen Senaatti puheenjohtajansa kautta antanut Eduskunnan käsiteltäväksi m.m. ehdotuksen uudeksi hallitusmuodoksi Suomelle. Antaessaan tämän esityksen Eduskunnalle on Senaatin puheenjohtaja Senaatin puolesta lausunut:

Suomen Eduskunta on 15 päivänä viime marraskuuta, nojaten maan Hallitusmuodon 38 §:ään, julistautunut korkeimman valtiovallan haltijaksi sekä sittemmin asettanut maalle hallituksen, joka tärkeimmäksi tehtäväkseen on ottanut Suomen valtiollisen itsenäisyyden toteuttamisen ja turvaamisen. Tämän kautta on Suomen kansa ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä, ja nykyiset olot sekä oikeuttavat että velvoittavat sen siihen. Suomen kansa tuntee syvästi, ettei se voi täyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana. Vuosisatainen vapaudenkaipuumme on nyt toteutettava; Suomen kansan on astuttava muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansakuntana.
Tämän päämäärän saavuttamiseksi tarvitaan lähinnä eräitä toimenpiteitä Eduskunnan puolelta. Suomen voimassaoleva Hallitusmuoto, joka on nykyisiin oloihin soveltumaton, vaatii täydellistä uusimista, ja siitä syystä hallitus nyt on Eduskunnan käsiteltäväksi antanut ehdotuksen Suomen hallitusmuodoksi, ehdotuksen, joka on rakennettu sille perusteelle, että Suomi on oleva riippumaton tasavalta. Katsoen siihen, että uuden hallitusmuodon pääperusteet on saatava viipymättä voimaan, on Hallitus samalla antanut esityksen perustuslain säännöksiksi tästä asiasta sekä eräitä muitakin lakiehdotuksia, jotka tarkoittavat tyydyttää kipeimmät uudistustarpeet ennen uuden hallitusmuodon aikaansaamista.

Sama päämäärä vaatii myös toimenpiteitä Hallituksen puolelta. Hallitus on kääntyvä toisten valtojen puoleen saadakseen maamme valtiollisen itsenäisyyden kansainvälisesti tunnustetuksi. Tämä on erityisesti nykyhetkellä sitä välttämättömämpää, kun maan täydellisestä eristäytymisestä aiheutunut vakava asema, nälänhätä ja työttömyys pakottavat Hallitusta asettumaan suoranaisiin väleihin ulkovaltojen kanssa, joiden kiireellinen apu elintarpeiden ja teollisuutta varten välttämättömien tavarain maahantuomiseksi on meidän ainoa pelastuksemme uhkaavasta nälänhädästä ja teollisuuden pysähtymisestä.

Venäjän kansa on, kukistettuansa tsaarinvallan, useampia kertoja ilmoittanut aikovansa suoda Suomen kansalle sen vuosisataiseen sivistyskehitykseen perustuvan oikeuden omien kohtaloittensa määräämiseen. Ja laajalti yli sodan kaikkien kauhujen on kaikunut ääni, että yhtenä nykyisen maailmansodan tärkeimmistä päämääristä on oleva, ettei yhtäkään kansaa ole vastoin tahtoansa pakotettava olemaan toisesta riippuvaisena. Suomen kansa uskoo, että vapaa Venäjän kansa ja sen perustava kansalliskokous eivät tahdo estää Suomen pyrkimystä astua vapaiden ja riippumattomien kansojen joukkoon. Ja Suomen kansa rohkenee samalla toivoa maailman muiden kansojen tunnustavan, että Suomen kansa riippumattomana ja vapaana parhaiten voi työskennellä sen tehtävän toteuttamiseksi, jonka suorittamiselle se toivoo ansaitsevansa itsenäisen sijan maailman sivistyskansojen joukossa.

Samalla kuin Hallitus on tahtonut saattaa nämä sanat kaikkien Suomen kansalaisten tietoon, kääntyy Hallitus kansalaisten, sekä yksityisten että viranomaisten puoleen, hartaasti kehoittaen kutakin kohdastansa, järkähtämättömästi noudattamalla järjestystä ja täyttämällä isänmaallisen velvollisuutensa, ponnistamaan kaikki voimansa kansakunnan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi tänä ajankohtana, jota tärkeämpää ja ratkaisevampaa ei tähän asti ole Suomen kansan elämässä ollut. Helsingissä, 4 päivänä joulukuuta 1917.

Suomen Senaatti: P. E. Svinhufvud. E. N. Setälä. Kyösti Kallio. Jalmar Castrén. Onni Talas. Arthur Castrén. Heikki Renvall. Juhani Arajärvi. Alexander Frey. E. Y. Pehkonen. O. W. Louhivuori. A. E. Rautavaara.

Lähde: Wikipedia